Ensimmäiset sanat (Finnish)

Jälleen kerran
jouduin luovuttamaan, antautumaan
pimeyden syliin
Ja lopulta halusinkin loppua,
hautautua elämältä
Kuitenkin varmistaen,
että kynttilässä palaa liekki
aamusta iltaan
Jotta aina kun jaksan nostaa katseeni, loistaa majakka
loputtoman tuntoisessa yössä
Sillä lopulta koittaa hetki,
kun lopun lopullisuus alkaa aavistuksen horjua,
pimeys rakoilla jostain kaukaisesta reunastaan
Ja koska tunsin sen äärettömän painon, tiedän,
että sitä horjuttamaan kykenevän voiman on oltava vielä sitäkin suurempi!
Pienet ohimenevät lupaukset elämästä otan iholleni, ihon läpi ytimeeni saakka, jotta sulaminen voi alkaa,
elämän minussa herätä hitaasti,
kuin lapsi, joka oppii ensin kääntymään, ryömimään, kohottamaan päänsä ja hapuillen lausumaan ensimmäiset epävarmat sanat