Turvattomuuden tunteesta (Finnish)

Tunnistan kehossani yhä vakavien traumojen synnyttämän turvattomuuden tunteen, vaikka olen työstänyt näitä juttuja vuosia. Lopulta sitä tulee pisteeseen, jossa on vain hyväksyttävä, että lapsuudessa syntyneet vauriot eivät yhtäkkiä parane -niiden kanssa on opittava elämään, lempeästi hyväksyen. On alettava antamaan itselleen vihdoin tilaa olla mitä on, yrittämättä ”äkkiä toipua” jotta pystyisi siihen mihin muutkin. Tänään meditoidessani ensin turhauduin totaalisesti siihen, miten vaivalloista hengittäminen yhä on, että eikö mikään mene eteenpäin, en jaksa enää! Kunnes löysin jälleen vastauksen juuri siitä asiasta, mikä ensin tuntui suurelta ongelmalta.
Ja tuli olo, että haluan jakaa tämän.. jos siellä vaikka olisi joku, jolle tämä pieni viesti tulisi nyt tarpeeseen.

 
Rakas sinä, jos elät myös tällaisten asioiden kanssa, muista, että olet ihme, ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin nyt olet. Olet turvassa, voit hellittää - sinussa on voima joka sinua hengittää. 🤍
Sulje silmäsi, kuuntele hyvin herkästi kehoasi, ja huomaat, että siellä se on!
Vaikka sen voima riittäisi enää vain pieneen, kevyeen tai vaivalloiseen hengitykseen,
se kuitenkin on siellä.
Ja vaikka hengityksen pinnallisuus alkaisi huolestuttaa ja viedä ajatukset stressiin ja siihen kuinka pitäisi pystyä hengittämään syvästi jotta voisi rentoutua ja pysyä terveenä, ihmeellisin asia on, että siinä, pienessä liikkeessä, jonka elämänvoima sinussa vielä jaksaa tehdä, on kaikki. Seuraa sitä heikon tuntuista pientä voimaa, anna sille lempeästi tilaa olla juuri mitä se on. Avaudu sille, avaudu itsellesi, ja huomaat että siinä onkin kaikki.
Juuri siinä on kaikki turva mitä olet etsinyt, rakkaus jota kaipasit, tieto mihin suuntaan kulkea.
Se on elämä sinussa, kuule sitä, seuraa sitä, olet kannateltu elämän sylissä! 🌬💫🤍