Portaaleja ja kiertoteitä (Finnish)

‘Sinne' on kaipauksesta painava sana. Et ehkä löytänyt, mitä etsit, mutta jossain syvällä sisälläsi tieto siitä jostakin ja reitistä sinne, tuntuu täydemmältä kuin mikään. Se tuntuu lämpimältä, itseleivotulta pullalta ja niin oikealta, kuin se yhdistäisi sinut olemassaoloon yli ajan, tilan ja ihon rajojen. Se on kuin kutsuvana välkähtelevä valo puiden siimeksessä, portaali toiseen todellisuuteen, siihen mikä on sinulle totta. 
Ja jonain päivänä voikin käydä niin, että tartut hassuun aavistukseen, seuraat tähteä, unohdat ajan, alkaa sataa kaatamalla, ja etsiessäsi suojaa löydät juuri sen kohdan, mistä avautuu huikea näkymä yli hienoimpien tieteellisten päätelmien ja ohi järjen silmälappujen.
Sellaista nimittäin sattuu, että puut puhuvat ja ystävä toisesta ulottuvuudesta koputtaa olkapäähän. Ohikulkiessasi kuultu lause tuntemattomien keskustelusta on vastaus mieltäsi polttavaan kysymykseen tai lohduttava viesti kaivatulta.
Tai ehkä olit niin onnekas, ettei pääsi vain kyennyt vastaanottamaan annettuja ohjeita tai unohdit ne, ja eksyit reitiltä. Ja niinpä löysit Kissankäpäliä ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden. Löysit autioituneen kylän, joka tuntui oudon ihanasti tutulta, uusia ikkunoita katsoa sisään ja ulos, hiljaisuuden kuulla valtateiden alla mutkittelevia ikiaikaisia askelia. Ja sammaloituneen suihkulähteen laulun, jonka vain puut ja rauniot ympärillä olivat kuulleet, ja joka ehkä juuri siksi oli niin tumma, kirkas ja pehmeä, että se kosketti sydäntäsi. 
Olitkin kokoajan kartalla, ainutlaatuisella, ikiomallasi. Eksyminen tai este olikin reitti ohi ohjelmoidun, itsestäänselvän kiertotie. Portaali sinne, missä jalkasi tuntevat maan ja sielusi tähdet, sinne, missä ruusut ryöppyävät ja kuusamat kiertyvät runoiksi kenenkään estämättä. 
Olet perillä, kadonnut elämän pehmeään syliin, hengityksen kaikkitietävään rytmiin, niin villiin, niin täyteen ja toteen. 

Näyttelyni Portaaleja ja kiertoteitä @tahmelanhuvila lla 31.5 saakka, tervetuloa!🌸